Tekniikan alan työ on ollut minulle jo pitkään itsestäänselvyys. Olen aina tykännyt korjailla ja rakentaa kaikenlaisia laitteita ja koneita. Sittemmin tuosta "virittelystä ja säätämisestä" on kehittynyt leipäpuuni. Nyt olen koneautomaatiotekniikan AMK-insinööri ja olen tehnyt työtä mm. tuotekehityksen ja tutkimuksen parissa. Tällä hetkellä DI-opintojen takia työnteossa on kuitenkin pieni tauko, mutta minulla on vakaa aikomus päästä vielä tulevaisuudessakin mielenkiintoisiin hommiin.
Seuraavassa kerron lyhyesti mitä olen työkseni tehnyt.
Planar International oli ensimmäinen oikea työpaikkani. Menin Planarille töihin ensimmäisen kerran heti intistä päästyäni vuoden 1997 kesällä. Takana oli tuolloin armeija sekä lukio ja edessä neljän vuoden mittainen insinöörikoulutus HkiAMK:ssa. Planarille menin myös -98 kesällä lähes samoihin töihin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Molemmilla kerroilla työskentelin osana huoltotiimiä, ensimmäisellä kerralla tein mekaniikkapuolen huoltoa ja toisella kerralla olin instrumentointihuollossa.
Planar on mielenkiintoinen firma, joka valmistaa litteitä ja kestäviä elektroluminenssinäyttöjä (EL). Tuote on teknisesti parempi kuin esim. kannettavissa tietokoneissa käytettävät LCD-tekniikkaan perustuvat näytöt. Se on toimintaperiaatteeltaan aktiivinen, eli se ei tarvitse LCD:n tavoin taustavaloa ja sen luettavuus on kaikissa valaistusoloissa erinomainen. Ainut ongelma on näytön kalliimpi hinta. Se rajoittaakin käyttöä aika paljon ja suurimmat asiakkaat ovat militaari- ilmailu- ja lääketieteellisten laitteiden valmistajia. Joillekin armeijan käyneille EL-näyttö saattaa olla tuttu Nokian valmistamasta keskussanomalaitteesta.
Okmeticilla vietin AMK:n toisen luokan kevätlukukaudella olleen työharjoittelujakson ja sitä seuraavan kesän. Olin töissä tuotannossa EPI-osastolla, joka on Okmeticin vaativimpia tuotanto-osastoja. Työ tehtiin pääosin puhdastilassa pukeutuneena erityiseen puhdastila-asuun. Työ sisälsi erilaisten pii- ja eristekerrosten kasvatusta piikiekon pintaan, valmiiden tuotteiden mittaamista, näytteiden valmistusta sekä osin myös koneiden kunnossapitoa ja säätämistä. Työ edellytti järjestelmällistä toimintaa ja useiden monimutkaisten laitteiden käytön hallitsemista.
Okmetic valmistaa piikiekkoja lähinnä sellaisille asiakkaille, jotka tarvitsevat jollain tavalla massatuotteista poikkeavia kiekkoja. Okmeticilla on pienenä valmistajana mahdollisuus tehdä asiakkaalle piikiekkoja mittatilaustyönä, mikä onkin yrityksen menestyksen avain. Okmetic ei pysty kilpailemaan isojen kansainvälisten yritysten kanssa suurina määrinä tehtävien piikiekkojen markkinoilla, missä tärkeimmäksi valintaperusteeksi nousee yleensä kiekon edullinen hinta. Niinpä Okmeticin kiekkoja ei ole varmaankaan käytetty esim. tietokoneesi muistin rakennusaineena, mutta autosi turvatyynyn kiihtyvyysanturi saattaa hyvinkin olla tehty suomalaisesta piistä.
Opiskeluaikana olin työssä koulun koneautomaatiolabrassa koulunkäynnin ohella 1.10.1999 ja 30.6.2000 välisenä aikana. Tuolloin tein yhdessä opiskelukaverini Mikko Heiskasen kanssa projektia, jonka aiheena oli viivakameran käyttö konenäkösovelluksessa. Käytimme projektissa viivakameraa, jonka resoluutio oli 5000 pikseliä. Projektin tavoitteena oli valmistaa laite ja ohjelmisto (PC:lle), joka mahdollistaa hyvin tarkkojen digitaalikuvien ottamisen levymäisistä kappaleista esim. laaduntarkastusta ja -valvontaa varten. Itse jouduin valitettavasti jättämään projektin kesken kun edessä oli lähtö vaihto-opiskelijaksi Singaporeen. Projekti kuitenkin valmistui jäljelle jääneen osapuolen sinnikkään työn tuloksena, mistä raikuvat aplodit hänelle. Projektin lisäksi huolsin labrassa olevia laitteita ja päivittelin PC-koneiden ohjelmistoja ajantasalle.
Helsingin AMK:ssa opiskellessani kävin myös Singaporessa Ngee Ann Polytechnicissä jossa toimin laboratorioassistenttina kahdella kurssilla, jolloin minulla oli vastuullani yhteensä kuuden ryhmän harjoitukset. Lisäksi tein koulun pikamallinnuslaboratoriossa eli RP-centerissä harjoitustyönä CD-soittimen runkoa.
Palattuani 6kk Singaporen vaihto-oppilasreissulta tammikuussa 2001 pääsin töihin Donen tuotekehitysyksiköön (PDC). PDC:ssä jatkoin myös seuraavana kesänä tuotekehitysinsinöörinä ja tein sinne myöhemmin insinöörityöni. Valmistumiseni jälkeen olin Donen palveluksessa vielä hieman yli vuoden ajan kunnes aloitin DI-opintoni Tampereen teknillisessä yliopistossa. PDC tekee projektihommana teollista muotoilua ja mekaniikkapuolen tuotekehitystä asiakkaiden tarpeisiin mukautuen. Kantavana ajatuksena PDC:llä on tarjota yhdistettynä pakettina muotoilijoiden ja insinöörien tuotoksia. Tässä on lopputuloksena toimivat tuotteet niin teknisesti kuin kayttäjänkin kannalta: Insinöörit vetävät muotoilijoita kohti maan pintaa ja muotoilijat pyrkivät ymppäämään mukaan muutakin muotoa kuin pelkkää suorakulmaista laatikkoa. Suurimpia asiakkaita ovat ABB, EVAC, Steris, Tunturi, Rocla ja Wallius. Itse olin ison osan ajasta, eli yli vuoden EVAC Marine Oy:ssä suunnittelemassa laivojen jätevesipuhdistamoita PRO/E ohjelmistoa käyttäen.
Tällä hetkellä teen töitä ja opiskelen Tampereen Teknillisen Yliopistolla. Tehtävänäni on komposiittikelauskoneeseen liittyvä projekti.
Planar International Oy
Okmetic Oy
Helsingin Ammattikorkeakoulun koneautomaatiolaboratorio
Ngee Ann Polytechnic, Singapore
Done Information Oy
TTY Muovi- ja elastomeeritekniikan laboratorio