Avaruus

Käymättömistä korpimaista viimeinen… Avaruus on kiinnostava juttu. Sieltä löytyy niin paljon kokonaan uutta ja ennennäkemätöntä, tutkittavaa sekä ihmeteltävää, että sitä ei ihmisen pikkuruinen (mutta utelias) aivomassa voi varmaan koskaan käsittää. Avaruudessa ovat vastaukset ihmiskunnan merkittävimpiin ja päätä raapututtavimpiin kysymyksiin: onko jumalaa olemassa, onko elämää muualla kuin maapallolla, kuinka maailmankaikkeus on syntynyt, kuinka iso maailmankaikkeus on, ym., ym. Vastausten lisäksi avaruudesta löytyy rajaton määrä kaikkea kuviteltavissa olevaa materiaalia, energiaa ja tilaa. –mikä olisi kiinnostavampi leikkipaikka uteliaalle apinalaumalle?

Itse olen tällä hetkellä URSA:n, Suomen Avaruustutkimusseuran (SATS) ja Castorin jäsen ja näistä harrasteseuroista löytyykin todella paljon innostuneita harrastajia ja tietoa kaikesta avaruuteen littyvästä. SATS:n jäsenyys tuli ikään kuin kaupan päälle käytyäni pienoisrakettiharrastajan peruskurssin vuonna 2001. Ursan jäsenyys tuli Tähdet ja Avaruus -lehden tilauksen kylkiäisenä (jäsenyys halvempi kuin pelkkä lehden tilaus). Tampereen teekkareiden avaruuskerhoon Castoriin taas liityin aloitettuani opinnot TTY:lla syksyllä 2003. Castorissa olen jo ehtinyt puuhaamaan monen raketteihin liittyvän projektin kimpussa -mielenkiintoista hommaa! Seuraavassa videopätkässä [15MB, tarvitsee DivX-koodekin] on taltiointi yhdestä rakettilennätyksestä syksyllä 2003, kuvaajana oli Sami Kiiskilä.

Mars on ollut minulle erityinen kiinnostuksen kohde sen jälkeen kun menin lukemaan Mars – The Living Planet –kirjan vuonna -99. Kirja kertoo mielenkiintoisen ja aika värikkään tarinan NASA:n kahden Viking-luotaimen matkasta Marsiin 70-luvulla ja niiden tuottamista tutkimustuloksista. Vikingien tehtävänähän oli mennä etsimään merkkejä elämästä Marsissa. Tänään virallinen totuus on, että Vikingit eivät koskaan löytäneet elämää, mutta yksi Viking projektin tutkijoista jaksaa edelleen olla toista mieltä. Voit käydä tutustumassa tähän ”epäviralliseen” totuuteen Biosphericsin Mars sivuilla. Se virallinen totuus löytyy tietysti oppikirjoista, museoista ja Nasan sivuilta. :-) Tosin "virallinen totuuskin" on jälleen viime vuosina siirtynyt enemmän siihen suuntaan, että ainakin mikrobiologinen elämä Marsissa olisi mahdollista vaikeista olosuhteista huolimatta.

Alla on kuva ISS:stä eli kansainvälisestä avaruusasemasta (International Space Station), jota rakennetaan jatkuvasti tuolla muutaman sadan kilomerin korkeudella maan pinnasta. Kuvan oikeassa laidassa olevan ison T:n muotoisen kokonaisuuden lähimmässä sakarassa näkyy eurooppalaisten (ESA) oma tutkimuslaboratorio nimeltään Columbus. Se on määrä lennättää avaruussukkulan kyydissä avaruusasemalle vuonna 2008. Columbuksen takana on amerikkalaisten (NASA) labra ja Columbusta vastapäätä on L:n muotoinen japanilaisten (JAXA) avaruuslaboratorio. Asemaa lähestyvä musta avaruusalus on ESA:n ATV (Automated Transfer Vehicle), eli automaattinen rahtialus, joka kuljettaa asemalle ruokaa, laitteistoja ja muita tarvikkeita. ATV:n lähellä olevat moduulit kuuluvat aseman venäläiseen osaan, joka muodostaa tällä hetkellä pääosan aseman asuttavista sisätiloista. Venäläisten mittava kokemus avaruusasema MIR:n ja muiden pienempien avaruusasemien osalta on auttanut paljon myös tämän uuden aseman rakentamisessa. Niin ja tuo alla oleva kuvahan on tietysti vain tietokonemalli valmiista asemasta. Suunnitelmien mukaan asema pitäisi olla tuossa kunnossa vuonna 2010. NASA:n ongelmat sukkulan kanssa ovat kuitenkin uhka aseman valmistumiselle. Toivotaan että lennot sujuvat jatkossa hyvin, jotta saamme aseman kuntoon ja tehokkaaseen käyttöön. Kuvasta krediitit NASA:lle.

NASA:n avaruussukkulan lisäksi on muuten ollut lukuisia muitakin projekteja vastaavanlaisten "avaruuslentokoneiden" kehittelemiseksi. Merkittävin näistä on ollut edesmenneen Neuvostoliiton Buran, jota voitaisiin sanoa parannelluksi versioksi NASA:n sukkulasta (Space Shuttle). Buran muistuttaa ulkoisesti paljon amerikkalaista "esi-isäänsä", mutta siinä oli muutamia selkeitä eroja. Ensinnäkin Buranissa ei ollut yhtä suuria rakettimoottoreita kuin sukkulassa, vaan vastaavat moottorit oli sijoitettu suureen Energia-kantorakettiin, jonka kylkeen Buran kiinnitettiin. Näin vähennettiin kiertoradalle vietävää kuormaa. Myös pohjan ja siipien lämpösuojaus oli rakennettu hieman eri tavalla verrattuna sukkulaan. Venäläisten mukaan Buran olisikin kestänyt avaruussukkula Columbian tuhoon johtaneen vaurion siiven etureunassa. Buranissa oli myös irroitettava ohjaamo-osa, joka olisi toiminut miehistön laskeutumisaluksena vastaavissa vakavissa ongelmatilanteissa. Ikävä kyllä Buran-projekti jouduttiin kalleutensa vuoksi lopettamaan Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla. Buran lensi yhden kerran avaruuteen ja sillä tehtiin paljon lentotestejä suihkumoottorein varustettuna. Venäläisten mukaan Buran oli enemmän lentokonemainen lennettävä kuin amerikkalaisten "lentävä silitysrauta". Ehkä siinä on perää, vai oletteko joskus nähneet kuvia sukkulasta nousukiidossa kiitoradalla? :-)

Jos olet kiinnostunut ympäröivän maailmankaikkeuden ihmeistä, mutta et tiedä mistä voisit aloittaa, suosittelen lämpimästi Esko Valtaojan "Kotona maailmankaikkeudessa" -kirjaa. Tämä vuoden 2002 tietofinlandian voittaja on hauska tietokirja, joka soveltuu monenlaisille lukijoille. Itse voin sanoa maailmankuvani muuttuneen luettuani sen kirjan ja tutustuttuani avaruuteen myöhemmin enemmän mm. URSA:n Tähdet ja Avaruus -lehden kautta. Maailmankaikkeuden tuntemuksen lisääntyessa monet arkipäivän asiat saavat uuden näkökulman, sen voin luvata. Kokeilkaa itse! :-)


www.buran.ru SETI@home